Kurkistuksia

Rinssessoja

2012-01-28T15:55:00.000+02:00

Jääpuikkomaja

2012-01-27T16:23:00.000+02:00

Marianne-karkki

2012-01-27T09:33:00.000+02:00

Se on niin hupsu

2012-01-26T12:38:00.004+02:00

Kieli keskellä suuta.

Maalauksia

2012-01-25T19:40:00.002+02:00

Vihdoin pääsin vähän maalaamaan.

Tällä kertaa ei työläitä muotokuvia. Keittiön seinälle ajatuksia.

Ja jotain muuta mahtuisi vielä.

Tämä ei vielä ole valmis, jotain pirteää ja keväistä ajattelin.

I love photographing people

2012-01-25T09:33:00.002+02:00

I just l-o-v-e it!

Ja ihana sukulaistyttö, miten kaunis. Oli myös jännä päästä pitkästä aikaa ihan rauhassa kuvaamaan. Aatelkaa, tyttö totesi mulle vaan, että ei hällä ole hätää, mutta mites jäätyykö mun sormet.

No jäätyihän ne, mutta siitä ei välitetty.

Koska pääsee taas?

Lumista

2012-01-24T10:34:00.001+02:00

Lumilinnan neito

2012-01-23T09:29:00.000+02:00

Tunika ja tyllimekko: Pomp De Lux

Kaulaliina ja kynsikkäät: Accessorizes (serkulta)

Kengät: kirppis

Sukkikset: H&M

Lempipuuhia

2012-01-22T13:48:00.001+02:00

Lempipaikka, ikkunasta kurkistelemassa. Ikkunaa on kiva takoa käsillä. Pikkusisko on pian 11kk. Pari hassua ensiaskeltakin on jo nähty, mutta vielä askellus ei juuri kiinnosta. Seisomaan ilman tukea lähinnä unohdutaan pitkiksikin ajoiksi, siitä havahduttaessa käydään turvallisesti istumaan.

Kirjojen lukeminen kiinnostaa. Jos joku vielä lukee, keskittyminen on intensiivistä.
Ainoa murhe tässä on se, ettei sivut aina käänny pienillä käsillä kuten tahtoisi.
Ja siitäkös kiukkumärinä tulee.

Isosisko tässä vaiheessa asetteli kankaanpaloja ylleen niskan taakse, harjoitteli "pukemaan".

Tämä pienempi neiti välillä pohtii miten vaatekertoja voisi ottaa pois.

Sitä yrittäessään kellahtaa "vahingossa" jollekin pehmeälle. Ja nauraa.

Koiria lumessa

2012-01-21T22:51:00.000+02:00

Tässä kuvassa ei kuvauksellisesti ole mitään hienoa,

mutta nuo ruskean koiran takajalat! :DD

Jep, nyt ymmärrän miksi 7D on suosittu urheilu- ja luontokuvaamisessa.

Harvemmin olen onnistunut pysäyttämään liikettä yhtä kivasti näiden viuhtojien kanssa.

Viikonlopun touhuja

2012-01-21T17:40:00.000+02:00

Isosisko laulaa nukelle "leivootaan, leivootaan...".

Pikkusisko oitis tunnistaa lorun ja keskittyneenä seuraa mitä nukelle lauletaan ja leikitään.

Sain tehdä isosiskolle letit.

Serkkutyttö on toivottua seuraa,

niin lapsille kuin lemmikeille.

Kaikki tahtovat osansa.

Joo, mustalla on kammot korpinkynnet.

Ne kasvaa varmaan tuplasti nopeammin kuin ruskealla.

Ollaan ulkoiltu ja yövieraamme hemmottelee meitä mutakakulla.

Sitten mennään saunaan ja katotaan Putousta.

Ehkä Pirates of the Caribbean II illan päätteeksi.

Pizzaperjantai

2012-01-20T20:42:00.001+02:00

Mukavaa viikonloppua!

Punaiset posket

2012-01-20T09:43:00.003+02:00

Kovin helottaa posket. Voisi luulla että pienelle on noussut kuume. Vaan ei.

Tämä on seurausta maitotuotteen kokeilusta.

Meidän täytyy vielä ootella rauhassa niiden kanssa,

pienen elimistö ei vielä ole valmis.

Pikkuinen sattui nukahtamaan syliin toisille päikkäreilleen.

On se niin mukava sylissä pitää nukkuvaa lasta.
Nämä ovat eilisillalta. Nyt aamulla on jo helotus hävinnyt.

Kas, joku tahtoi osansa tästäkin hellyydestä.

Lumimaiseman hankaluus

2012-01-19T19:05:00.000+02:00

Ihan hirmuisen vaikeaa kuvata näitä. Tai siis helppo toki räpsiä, kunhan painaa nappia.

Mutta miten saada kuvat onnistumaan. Taas oli yllättävän pimeä päivä, valkea lumi hämää. Ja lumi on aina niin kova kontrastiltaan, että eri sävyjen esiin saaminen on ollut itselleni tosi haastavaa.

Olen muokannut kuvien histogrammin lisäksi Picnicillä vähän pehmeyttä lisää, kun olivat muutoin niin latteita. Tuo ihana omenapuu ei tullut oikein mitenkään edukseen.

Ehkä joku aurinkoinen päivä kokeilen onneani uudelleen. Ja kohteeksi jotain muuta kuin tylsät vaunut. Retrovaunut olisikin sopineet tuonne puun alle kivasti, mutta ne ovat jo vaihtaneet kotia. Ei vaan tilat riitä kaiken säilyttämiseen.

Rakas ystäväni

2012-01-19T10:00:00.000+02:00

On aika sanoa hyvästit. Kiitos sinulle kaikista yhteisistä hetkistämme.

Vaalin niitä edelleen kovalevyllämme, parhaimmat ovat myös kehystettyinä kodissamme.

Olet opettanut minulle niin paljon. Ilman sinua en olisi nyt tässä.

Toivottavasti sinulla on edessäsi vielä yhtä antoisia hetkiä uudessa kodissasi.

Ehkä istutat myös siellä johonkuhun siemenen, jonka minuun istutit.

Pieniä iloja hiuksista

2012-01-18T10:59:00.000+02:00

Ihanat luonnonraidat. Saunan jälkeen pehmoiset ja kammatut ja siistit.

Minä jaksaisin aina vaan kampailla ja harjailla tytön hiuksia. Ja letitellä.

Isosisko on pikkuhiljaa antanut minun käsitellä niitä pidempiä aikoja. Jee!

Äiteellä kätevä laine. Syntyy niin, että saunan jälkeen laitat hiukset kiepille nutturalle yön yli.

Pienet ne on ilot meikäläisellä.

Makuuhuone

2012-01-15T19:16:00.001+02:00

Kuvat on otettu loppukesällä kittiputkella. Huone on rempattu muutetaessa. Aikaisemmin siellä oli ihana kellastunut muovimatto ja ah kauniit lasikuitutapetit maalattuina vaaleansinisellä ja vaaleanturkoosilla.
(nyt ei valitettavasti ole käsillä kovalevyä, jolla olisi ennen-kuvat)

Vaikka kovasti huoneesta pidän, nyt pari vuotta rempan jälkeen tuntuisi, että makkari kaipaisi jotain piristettä (tai siis minä). Tauluja tai (teko)taidetta seinille. Nätimmät verhot. Pitäisikö tuunata jotenkin lampunvarjostimia, tai hommata niihin kokonaan uudet? Petaus kaipaa lisää eloa. Ehkä ikkunapuitteet ja parvekeoven voisi maalata sittenkin valkoiseksi, kuten teimme lastenhuoneessa ja keittiössä.

Toiveenani olisi keksiä sellaiset stailausratkaisut, jotka voisin itse toteuttaa. Mieluusti jotain kierrättämällä, omista kaapeista. Menen huomenna myös siskon kanssa kierrätyskeskukseen ja idealista on pitkä(hkö).

Keijumaista

2012-01-14T13:15:00.000+02:00

Maanittelin, houkuttelin, koitin lahjontaa ("saat palkinnon jos..."). Mutta isosisko pysyi kannassaan, eikä halunnut lähteä mallikseni ulos. Onhan siellä tosiaan pakkastakin -8. Emme olisi kuitenkaan voineet tehdä mitään pitkää reissua, siellä olisi palellut niin tytär, kuin äitikin. Mitenkähän nopeasti kamera olisi jumahtanut, parempi olla varmaan kokeilematta. Joten päädyimme tällaiseen kompromissiin. Keijukaismeininkiä sisällä. Mutta ei ne minun kuvausnälkää vieneet.

En tiedä onko lukijat huomanneet jatkuvan innostukseni eräänlaisiin potrettikuviin? No, se ei näytä ainakaan laantuvan. Pinterestin kautta inspiraatiota on saatu vain lisää. Haluaisin hirveästi tehdä kuvia ulkona. Haluaisin kuvata lisää ja lisää ihmistä. Luonnossa, hyvässä valossa, ehkä pienen rekvisiitan kera. Mutta mulla ei ole kuin kaksi lasta (ja pari koiraa), jotka pääsevät malliksi uudestaan ja uudestaan. Älkää käsittäkö väärin, Todellakin rakastan kuvata heitä ja se on erityisen tärkeää, koska lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa. Mutta uusille urille mieleni halajaa, laajentaa repertuaaria, kokeilla jotain erilaista...

mekko: Pomp De Lux

siivet Tiimari 4€.

More sparkles!

2012-01-14T10:25:00.000+02:00

Yhdessä

2012-01-13T15:58:00.002+02:00

Lukuhetki

Unihetki

Siskot yhdessä.

Sadepäiviä

2012-01-13T11:19:00.002+02:00

Sateinen alkuviikko ei ole sitten lainkaan houkuttanut ulkoilemaan.

Tämän ilmeen isosisko on nimennyt "puikkonenäksi". Aika osuva mielestäni.

Paita 3€, Henkkamaukalta. En varsinaisesti ole rynnännyt aleihin,

mutta lähdimme toissapäivänä pakoon naapurin remonttimelua ostoksille.

Silloinkin satoi, joten sisätilat houkuttivat.

Nyt siellä on taas pakkasta ja tulee luntakin, ihanaa. Mukavasti loska luultavasti jäätynyt liukkaaksi.

Pakko kuitenkin silti käydä vähän ulkoilemassa, ettei tarvitse tyttöjen ikkunasta ihmetellä.

Sparkles

2012-01-12T13:28:00.002+02:00

Pinterestin kautta taas idea. Tämmöinen hassu tuli tehtyä, ei nyt mikään maailman kaunein snowglobe, (eikä edes lunta, vaan pelkkää kimalletta), mutta isosisko kyllä nautti tämmöisenkin tekemisestä. Sitä on nyt ahkerasti ravisteltu ja ihmetelty.

Tyhjä oliivipurkki ja lilli sisään kuumaliimalla. Halpaa ja helppoa.

Kimalteet ei meinanneet sekoittua tasaisesti joten veteen on lisätty muutama pisara astianpesuainetta.

Kimallusta arkeen toi myös hauskasti tuo eksynyt glitterpallura männä viikolla.

Gif

2012-01-10T11:44:00.001+02:00

Inspiraatiota ja ideoita

2012-01-09T13:04:00.002+02:00

Arjen palattua kuvioihin, olen koittanut mietiskellä piristäviä puuhia meidän päiviin.

Joko kaikille on tuttu Pinterest?

Löysin sen jonkun blogin kautta jo aikaa sitten, ja aina silloin tällöin sitä selailen ja pinnailen kivoja ideoita ja kuvia talteen omille tauluilleni. Eilen oli sellainen päivä. Omat suosikkiboardini ovat TSI/DIY ja sisustus/For the home. Tai näihin olen löytänyt paljon hauskoja askartelu- ja sisustusideoita. Haluan toteuttaa tällaisia kevään aikana yksin ja yhdessä isosiskon kanssa.

Nappitaulu. Taulu on jo (Ikea-kehys, jonka lasi meni rikki, en onneksi heittänyt roskiin), napit puuttuu.

Yksinkertainen söpö leikkihame. Voi kierrättää vanhoja vaatteita helposti.

Näihin koruihin tarvitaan jo enemmän materiaaleja. Näin tällaisia Taikin joulumyyjäisissä, en raaskinut ostaa. Mutta ne olivat tosi ihania ja sitten löysin ohjeen Pinterestin kautta miten näitä voi itse tehdä. Pitäis vaan löytää noita lasipalasia. Ja ostaa lakkoja.

Seinälle koristetta, simppeli tehdä ja silti näyttävä. Pahvia, hopeamaalia: check, vähän hopeaglitteriä ehkä loppusilaukseksi? Itse toteutus voi olla niin monella tapaa. Mutta minkä teksti tai sanan sitä jaksaisi päivittäin lukea? Love on makuuni vähän imelä.

Kaikki kuvat via Pinterest.com

Tämmöinen linjasta poikkeava postaus tällä kertaa, en varmaan kerkeä tänään muuhun, kun on ohjelmaa. Mutta kun mies tulee töistä niin nappaan isosiskon mukaani ja lähdemme vähän ostoksille.

Tarviiko joku Pinterest-inviteja? Jos kiinnostaa tutustua, niin mulla on, eli kysy! :)

Kiipeleitä

2012-01-08T21:50:00.001+02:00

Tämän viikonlopun kiipeleitä. Ihan itse.

Normaalisti hän rummuttaa noita uunin alla olevia peltejä käsin,

mutta näköjään niillä voi istuakin. Uuni ei ollut päällä, vain valot.

Läppäri ja lelukori, normisettiä. Tapahtuu useita kertoja päivässä.
Kruunu otsalla tuttuun tapaan isosiskon stailaama.

Pakkasta

2012-01-08T17:50:00.001+02:00

Just, kun kerrankin ajattelin oikein kunnolla laajakulmalla kuvailla. Lähdin yksin ulos pakkaseen. Kävin ensin läheisellä purolla kuvaamassa (siellä varjoista) ja sitten taas korkeille paikoille maisemakuvaa upeassa auringossa yrittämään. Niin meni sekin auringonvalo pilveen.

Tulipahan ulkoiltua omaan tahtiin.

Winterwonder

2012-01-07T14:49:00.001+02:00

Kuvakertomus päivän talviulkoiluretkestä. Kaunis ilma houkutteli meidät isosiskon kanssa kiireen vilkkaa pihalle. Kamera luonnollisesti oli pakko laittaa mukaan reppuun. Laitoin kameraan kiinteän valovoimaisen Sigman, koska valo oli melko lattea pilvien takia.

Olimme edellisen lumimyräkän aikana tehneet lumiukon,
mutta se jeppe oli jo sulanut. Vain porkkana löytyi maasta.

Pulkkaan oli jäätynyt vettä, se piti kepillä rikkoa, jotta voitiin lähteä matkaan.

Mentiin läheiseen metsikköön puistoon. Puistosta en nyt räpsinyt mitään.

Mutta läheisellä kalliolla oli kivan valoisaa.

Isosisko odottaa koska tulen metiköstä.

(kuvailin sielläkin vähän kaikkea, mutta ei ängetä nyt jokaista ruutua tähän postaukseen)

Siellä se menee vaan, vaikka jään jälkeen. "Tuu jo!"

Sitten alkoi lumisade yltymään. Ei ollutkaan enää hirveä hoppu.

Winterwonderlandia lumoaa.

Lumisade yksin ei toki riitä.

Sitä pitää olla myräkkä.

Jumping for joy.

Nukensängyssä

2012-01-06T17:53:00.000+02:00

Jos satuit miettimään, niin kyllä. Ihan itse.

Vastavaloon kuvatessa valovoimainen Sigma on melko ehdoton.

Pienellä aukolla ei tulisi kuin musta varjo tuohon vauvan kohdalle. Huoneessa on kyllä kattolamppukin päällä, mutta luonnonvalo on voimakkaampi.

Tässä kohtaa tietysi heijastin voisi olla mainio, jos vaan olisi sellainen.

Takkutukka

2012-01-05T22:30:00.000+02:00

Luonnonlapsi, tukka hieman takussa, vaikka me kyllä koitetaan sitä hoitaa.

Hassuja poseerauksia keksii ihan itse. Herukkamehua poskilla.
Kamerassa oli taas laajakulma ja kaverina kylmä, talon pohjoispuolen luonnonvalo.

Tässä vuodenvaihteessa olen saanut blogiin montakin uutta lukijaa, kiitos jokaiselle!

Seisontaharjoituksia

2012-01-05T13:22:00.000+02:00

Pikkusisko alkaa olla vähitellen vaativampi.

Alakerrassa se osaa luikahtaa portaisiin, jos portti ei ole kunnolla kiinni.

Se haluaa yläkertaan leikkimään.

Lastenhuoneeseen päästyään alkaa märinä, jos isosisko ei ole kaverina.

Meillä on portti myös yläkerran portaisiin, mutta emme ole kiinnittäneet sitä, koska lastenhuoneen ovella on vaaleanpunainen portti, jonka kiinnitimme ovelle koirien takia.

Kaikki on paremmin, kun isosisko on kaverina.

Mutta seisontaa harjoitetaan mieluiten, kun isi tulee kotiin.

Katso isi, ilman käsiä, ilman tukea!

Isi todisti ensimmäiset muutaman sekunnin tuetta seisomiset jo yli viikko sitten,

mutta itse kerkesin kameran kanssa todistamaan saman vasta tänään.

Isin syliin on luottavaista heittäytyä.

Ja voi, tiedättekö sen, kuinka vauvan/taaperon (vaapero?) kasvot loistaa, kun perheenjäsenet hihkuu kehuja ympärillä? Pikkusisko oitis harjoitti seisomista monta sarjaa kehujen toivossa.

Ihana pikkuinen!

Arkista realitya

2012-01-04T10:11:00.000+02:00

Mustikkakeittoa hihassa.

Heartbreaker ruokalappu kummitädiltä.

Satsumasta tahmeat kädet, tahmea pöytä ja tahmea tyttö.

Uutta laajakulmalasia on nyt testailtu, ja kohteet tutut turvalliset ja erittäin arkiset. Nyt alan huomata eroja jotka uskoisin liittyvän enemmän tuohon laajakulmaputkeen. Kontrasti on tosi mainio tässä laajakulmaputkessa! Ja väritkin tuntuisi tulevan oikein suoraan. Monesti tuntuu, että silmien väriä saa yrittää korjailla esiin, mutta nyt ei tarvinnut. Vaikka Sigma 50 f1.4 onkin luottolasini, niin kyllä tämä laajakulma myös hyvä on. Sigmalla tuntuu tulevan värit ja kontrastit tosi paljon pehmeämpänä. Ja siksi tietysti myös tykkään siitä, mutta välillä sitä on mukava ottaa vähän uudenlaisia kuvia.

Vuosi 2011 kuvina

2012-01-03T15:07:00.000+02:00

Tammikuussa käytiin alkuvuodesta risteilyllä. Talvi oli luminen ja kylmä kuin mikä.

Helmikuussa hankittiin uusi objektiivi, johon ihastuin totaalisesti.

Kävin töissä ja odotettiin vauvaa. Suunnittelin erilaisia sisustustuunauksia kotiin joita tekisin kun äitiysvapaa alkaisi viikon päästä. Vielä piti olla n. kaksi kuukautta laskettuun aikaan, mutta eipä tuolloin arvattu mitä viikon päästä oli jo sylissä. Jäi tuunaukset ja vauvan vaatteiden pesut välistä.

Vauva syntyi reilut 6 viikkoa etuajassa helmikuun lopussa. Ennenaikaisuudesta huolimatta pieni oli ihmeellisen valmis.

Maaliskuussa kotiuduttuamme aloimme hakea omaa arkea ja rytmiä.

Koitettiin huolehtia isosiskon huomioinnista. Isosisko kyllä rakasti pientä heti.

Mutta halusi välillä kokeilla itsekin olla vauva, niinkuin olikin, vähän isompi vauvasemme. Jotain remonttiakin näköjään oli, tehdäänköhän tässä saumalaastia lasitiileille? Lumet sulivat hitaasti.

Pyöräilyharjoitukset alkoivat heti, kun lumet oli melkein sulaneet.

Huhti-toukokuussa kanniskelin pikkusiskoa paljon, mutta tyttö viihtyi vain unien aikaan liinassa tai repussa. Laitoimme myös pihalaatat uuteen järjestykseen.

Ristiäiset pidettiin toukokuussa.

Siskojen välinen yhteys löytyi.

Isosiskon kanssa käytiin alkukesällä puistoissa ja Kiasmassa, välillä ihan kahden touhuiltiin.

Se tuntui kuin pieneltä matkalta äidistäkin!

Kesä-heinäkuun mökkeilimme, laitoimme koko mökin pihan kuntoon.

Kotonakin piipahdettiin, pikkusisko alkoi viihtyä lattialla ja opetteli pyörimään navan ympäri.

Kävimme myös Naantalissa koko perheenä kylpylöimässä.

Muumimaailmassa kävimme kaksin isosiskon kanssa.

Myös vaarin laivalla vietettiin aikaa Päijänteen selällä.

Eläimiä nähtiin tarhassa...

... ja luonnossa!

Pikkusisko alkoi ryömintäharjoitukset. Ja söpisteli.

Elokuussa oli vielä melko lämmintä.

Pikkusisko muutti lokakuussa omaan sänkyyn, kaikki sujui hämmästyttävän helposti.

Syksyn valossa kuvailtiin paljon.

Marraskuussa kukat vielä kukkivat takapihalla. Samana päivänä väkerreltiin Halloweensomisteita. Pikkusisko otti sanomalehdillä täytetyn hahmon innoisssaan vastaan.

Rapiseva syli oli hillittömän kiva!

Isosiskolla oli ensimmäiset lapsivieras-juhlat.

Oikein onnistuneet ja ihanat juhlat olivatkin.

Lensbaby kotiutui joulukuussa.

Pikkusisko aloitti seisontaharjoitukset ilman käsiä ja tuettakin oltiin muutaman kerran marras-joulukuun tienoilla. Kiipeilyäkin oli. Oppi myös avaamaan portin! Ja ihmeellinen aurinkoinen persoonallisuus alkoi tulla entistä enemmän esiin. Kekseliäs ja hassu vauveli!

Joulua juhlittiin, lahjoja tuli aika runsain mitoin.

Loppuvuodesta ajatus kypsyi ja hankimme uuden järkkärirungon ja sen mukana tuli myös laajakulmaputki. Sen kanssa harjoitellen on alkanut vuodenvaihde.

Koitin valita ennen julkaisemattomia kuvia, todella suppeana valikoimana vielä.

En pääsisi koneelta koskaan jos kovin tarkkaan eri tilanteista kuvia postaisin. No tästä tuli nyt tämmöinen. Uusi kamera ja uudet kujeet tuloillaan!

Vertailua

2011-12-30T20:26:00.003+02:00

Ehdinpä sittenkin vähän testailemaan, kas kun sitä ei kykene uutta järkkäriä lepuuttamaankaan.

Vasemmalla 500D, oikealla 7D.

Oikeasti, valo on sama, keittiön lamppu paistaa pöydän päällä.

Muutkin speksit on samat molemmissa kuvissa.

Kamerassa objektiivi Canon 17-40 USM

F 4.0

ISO 400

1/40

Kuvia ei ole muokattu kuin pienentämällä. Silti, 7D kuva on selkeästi kirkkaampi.

Muitakin eroja löytyy tässä omalla koneella kunnon resolla katsottuna.

Mm. kohinaa on vähemmän 7D:llä.

Tuo pinkki hyasintti onkin sitten ihanan pirtsakka.

Jos olisin arvannut sen noin kivaksi väriksi, olisin sattanut haalia noita enemmänkin.

Uusi runko

2011-12-30T14:02:00.000+02:00

Hankimme uuden järjestelmärungon. Canon EOS 7D.

On siinä vaan ihan uudenlainen laukaisijan ääni, ihana!

Käyttöönottokin onnistui aika nopeasti ja monet valikot tuntuu kätevämmiltä kuin 500D:ssä.

Varsinki tuosta pyörivästä valitsijasta pidän.

Tarkennus on hiljainen ja nopea! 19 tarkennuspistettä, on hyvä.

Nämä on uudella rungolla ja Sigmalla pari räpsyä.

Olen koittanut ottaa vertailua varten kuvia vanhalla ja uudella rungolla, mutta ei ne nyt vielä ole julkaisukelpoisia. Pitää ottaa stabiilissa valossa , että oikeesti voi verrata. Ja no, keinovalo on ainoa tapa, katsellaan kun kerkeää.

Monet ovat blogeissaan käyneet läpi kulunutta vuotta, ja kovasti tekisi mieli itsekin tehdä pieni kooste. Mutta luulen, että se menee ensi vuoden puolelle, on nyt kaikenlaista muuta tässä.

Jos nyt en kerkeä enempää tänne, niin toivotan tässä jo

onnellista uutta vuotta kaikille!

Kuumetta

2011-12-28T11:30:00.000+02:00

Kuumeinen potilas ja viihdykkeet.

Mitäpä tähän nyt lisäämään. No, kuume johtunee rokotteesta. Toki ihan mukava, ettei ole flunssaa joka voisi kiertää koko perheen läpi. Mutta äitinä sitä huolettaa. Huolettaa, vaikka tyttö on yleisvoinniltaan kunnossa. Korkeastakin (eilen jo kävi 40astetta!) kuumeesta huolimatta tyttö syö ja juo ja leikkiikin. Toki leikkiminen on huomattavasti rauhallisempaa kuin yleensä.

Tänään pitäisi kotiutua jotain uutta meille. Jos nyt ihan vähän saisi täpinöidä....

A kitten?

2011-12-27T12:33:00.002+02:00

Kissanpentu ennen päiväunia. Vähän kuin olisi pitkät päällä.

A kitten before her sleep.

Valo onkin ihan erilainen päikkäreiden jälkeen. Hymy taas herkässä, ainakin isosiskolle.

The light is different in the afternoon. A smile for the bigsister.

Mitähän isosiskolla on taas mielessä?

What does bigsister have in mind this time?

Niin, pitäähän sitä kisulla olla vähän blingiä!

Surely a kitten needs a little bling.

Lahjuksia

2011-12-26T13:30:00.003+02:00

Tämmöisen hauskan paidan se pukki antoi.

Oli ilmeisesti piipahtanut Taikin joulumyyjäisissä.

Nämä olivat myös hitti.

Pitkät pätkät on isosisko vaan istunut ja tarroilla sivujen maatiloja täytellyt.

Pukki toi myös vastaavan siirtokuvakirjan, jossa paperinukkemaisesti vaihdeltiin vaatteita sivujen nukketytöille. Ajatella, isosisko haltoitui vaateleikeistä aattoiltana niin, että tuli pitkä tauko lahjojen availuun, kun isosisko ei malttanut irrottautua vihkosestaan.

Vielä tänään joitain jouluruokia menee, mutta illaksi valmistetaan jo jotain muuta. Ulkona on niin aurinkoista ja tuulista, että tuli jo tunne tulevasta kevättalvesta. Ainakin päivät alkavat taas pitenemään.

2011-12-24T13:03:00.000+02:00

Isä kuvasi lensbabylla aamupuurohetken. Minä koitin nukkua vielä.

Jostain syystä viime yönä uni ei tullut ennen aamuyön tunteja.

Onnekseni päivän ohjelma on rento.

Hyvää joulua lukijoilleni!

Vähäinenkin valkeus...

2011-12-22T13:56:00.004+02:00

...antaa voimaa.

Oli myös hämmentävää skrabata auton ikkunoita! "Ai niin, tälläistäkö tää olikin?"

No en valita todellakaan. Ihana kuura on täällä päin kaikissa puissa.

Ihanaiseni on tänään viimeistä päivää päiväkodissa, tuleekohan ~~itku~~ haikeus kun käyn iltapäivällä tyhjentämässä kaapit? Isosisko odottaa vaan joulua. Ymmärtääkö kuinka pitkä aika onkaan ensi syksyyn, ennekuin palaa taas?

Me saatiin valkeaa!

2011-12-21T10:14:00.004+02:00

Eilen postailin pumpulilumimaisemista ja lumipalloenkeleistä.

Ja räpsin pikkusiskosta kokovalkoisissa jouluisia kuvia valkoisen muovikuusen edessä.

Tänä aamuna meidän "sinnikkyys" palkittiin! :D

Oijjoi! Pakkasta nyt kiitos! Pidä tämä vaikka helmikuuhun asti jookojookojooko!

Askarrellaan valkeaa joulua

2011-12-20T09:43:00.001+02:00

Valkeaa joulua ei taida meillä näkyä ikkunasta tänä vuonna.

Mutta voihan sellaista askarrella.

Inspiraation sain nähdessäni tutulla hauskan lasten kanssa tehdyn vanumaisema-joulumaan.

Lasivati on kaasontyöstä saatu palkkio. Sinne vaan tavallista pumpulia ja pumpulipalloja. Ja tietenkin tuo mikä tuo on...Pikkuinen tuija...? Jolla oli jo valmiiksi luminen asu yllään.

Isosiskon kansas käytiin Tiimarista valkkaamassa kaikkea hauskaa mikä silmää miellytti, ei oikeastaan tarkkaan mietitty etukäteen mitä niillä tekisi. Hopeapallot sopii vaaleanpunaisten jääpalojen kanssa hyvin pikkuiseen lumimaahan. Ehkä sinne sopisi vielä jotain eläinhahmojakin.

Kevyet hopeapallot oli helppo pujotella pikkuisen puun oksille.

Lumiukkoenkelit

Kaksi isoa chenillepalloa vartaloksi, yksi pieni pallo pääksi. Liimaa osat yhteen.

Liimaa pienet siivet selkään. Valmis!

Vielähän noihin voisi nykertää sädekehät pään päälle, jostain kultaisesta langasta tai piippurassista.

Joulukukkia

2011-12-19T13:44:00.001+02:00

Vanha sinkkiruukku takapihalta, marketin hyasintit kyytiin, ja vähän sammalta peitoksi.

Sekaan parit dimangit ja hilesydämet.

Harmi vaan, että hyasintin varret noin vikkelään hujahtaa jo pituutta. Mahtaako kukinta olla ohi ennen joulua? Nämä olisi kai pitänyt jemmata kylmään ja pimeään vielä hetkeksi?

Tämän tein lahjaksi. Siihenkin tuli dimangi ja hilesydän sammalten joukkoon, en kerennyt vaan ottamaan kuvaa ennen luovutusta.

Viime kesän täysin kesannolla kasvanut amppeli. Huomaa aidot rikkaruohotupsut! Niitä ei kitketty.

Ja sinne sekaan minijoulutähti ja muut sälät (lumiukkoenkelistä myöhemmin lisää).

Voisi ehkä jotain kultalankaa kaivella vielä koristeeksi.

Olen vähän hurahtanut näiden asetelmien tekoon. Se on niin helppoa ja hauskaa. Ja lähes ilmaista (hyasintit marketissa 0.95€/kpl, muut sälät kaappien uumenista). Askartelukamoista tuntuu löytyvän kaikkea hauskaa näihin hyödynnettäväksi. Vielä hankittiin yksi punainen ja yksi vaaleanpunainen hyasintti (isosiskolle se vaaleanpunaina), ja askarrellaan niistä jouluisat.

Joulujuttuja

2011-12-17T17:55:00.001+02:00

Isäntä on kuunnellut minua. Se toi valkoisen kuusen!

Ihan itse pyytämättä toi, olin jossain vaiheessa ohimennen ääneen sanonut, että valkoinen kuusi voisi ollakin sitten joskus kiva. Valkoista joulua ei taida tulla tännepäin, mutta valkoinen kuusi nyt on. Sopii tosi kivasti meille.

Tänä vuonna ei haluttu itseasiassa kuusta ollenkaan, appivanhemmat yleensä ovat tuoneet sellaisen, ihan oikean elävän. Varisevat neulaset ja vauva ei vaan kuulostanut hyvältä yhdistelmältä.

Isosisko oli tapaansa aika fiiliksissä koristelussa...

Aikaisemmin viikolla tehtiin kirje joulupukille. Kirjeeseen tuli ne perinteiset lahjatoiveet ja paljon piirustuksia.

Vielä se taitaa just pukille keretä, mutta vastausta ei varmaan ehditä saada.

Isi toi tuliaisen

2011-12-16T10:11:00.001+02:00

Höpöliini

2011-12-15T11:40:00.001+02:00

Voi kun se jaksaisi tuota imuria ihailla isonakin! Olis kiva.

Pikkusiskolla on sellainen pehmeän aijailu kausi. Tai miksi tuota nyt kutsuisi. Kun painaa pään pehmoiseen ja pötköttelee siinä, koska tuntuu niin mukavalta. Missä sitten pehmeää onkin, niin sitä aijjaillaan vähän. Se on niin söpöä! Tämä on ihan hänen oma juttu, isosisko ei tuollaista vauvana tehnyt.

Lensbabykuvia alkuviikolta.

Kiireisen viikon keskeltä

2011-12-14T16:00:00.000+02:00

Lensbaby on aika kiva kun on vähän valoa kaverina.

Pikkusisko lainaa isosiskon Tinttuhattua.

Tämä viikko taitaa olla kiireisin vähään aikaan. Joka päivälle on jotain ohjelmaa. Eilen oli joululounas. Tänään meni tanssikoulu ja lasten joulujuhla päällekäin, mutta joulujuhla menee nyt edelle. Tällä viikolla nimittäin on tanssikoulun omat joulujuhlat kuitenkin.

Viikonloppuna saamme tyttöjen serkkuja meille kylään. Videotykin uusi lamppu vihdoin kotiutui (ohjelmaa isommille serkuille). Samalla viikonlopulla on vielä kahdet synttäritkin, phuuh! Niin ja joulusiivous ja joululahjojen ja synttärilahjojen paketointi ja laittaisko vielä jotain joulukoristettakin kotiin...? Jaetaan sukulaisten kesken varmaan joululahjatkin.

Loput kuvat on otettu sisätiloissa ruoka-aikaan. Päivän valoisa tuokio (jos sellaista suvaitsee ollakaan...) tulee aina vietettyä samoin. Kamera kourassa. Kasvot ne vaan jaksaa mua kiinnostaa.

Mut nyt poistun isosiskon joulujuhlia varten valmistautumaan. Mukavaa joulunodotusta teille!

Höpinää kuvanmuokkauksesta

2011-12-14T09:21:00.000+02:00

Olen aikaisemminkin kertonut blogissa siitä, kuinka haluan saada suoraan kameran muistikortille mahdollisimman valmista kuvaa, jotta jälkikäteen ei tarvitsisi istua koneella tuntikausia muokkailemassa. Olen kuitenkin täysin harrastelijakuvaaja. (esim. RAW-kuvia en vielä handlaa, on valtavasti muutakin teknistä valokuvausasiaa, joita en tulekaan ikinä handlaamaan, keskityn kuvillani ilmaisulliseen ulosantiin, en tekniseen täydellisyyteen ja muokkaukset ovat sallittuja, jos ne ovat mielestäni perusteltuja). Tässä lyhyesti kohtia, joita minulla on tapana huomioida jo kuvatessa:

Kuvaan kun on VALOA! Kamera tulee vikkelään esiin jos aurinkoa pilkahtelee, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan kaikki valoisuus hyödynnetään. Vähäistä luonnonvaloa voi lisätä sisätiloissa pienilläkin toimilla. Yllättävän hyvin oman kokemukseni mukaan auttaa, kun avaa päiväsaikaan kaikki verhot, kaihtimetkin vaan kokonaan ylös. En itse käytä salamaa, ehkä sitten jos minulla olisi vaikka kunnon softbox tmv.
Laitan kameraan olosuhteisiin sopivia perussäätöjä. ISO-herkkyys sopivaksi, pieni herkkyys auringossa ja suurempi hämärässä. Aukon kokoa (f) voi vaihdella valoisuuden ja kuvauskohteen mukaan, halutaanko paljon yksityiskohtia, riittääkö valo tarkentamaan kaiken jne. Suljinaikoja en itse säätele koska yleensä minun täytyy kuvata nopeasti. Käytän yleensä kameran AV-asetusta, jossa kamera arvioi suljinajan, ja muut säädöt teen itse. Luulen, että tulisin samaan tulokseen kameran kanssa suljinajasta joka tapauksessa, joten en koe mielekkääksi rullailla sopivaa suljinaikaa, kun kamera voi auttaa siinä. Käsin rullatessa kun voi hyvä tilanne mennä ohitse.
Otan pari testikuvaa, korjaan tarvittaessa säätöjä, kokeilen kuvakulmia. Otan paljon kuvia, varsinkin liikkuva kohde voi tulla tarkasti vain yhteen 10-100 (!) ruudusta. Silloin on hyvä mieli, että on edes se yksi onnistunut, muut kuvathan voi surutta deletoida. (tosin on täysin mahdollista, ettei yksikään onnistu, se pitää muistaa, niin pysyy jalat maassa :D )

Koska kuvaan enimmäkseen mielenliikkeiltään ja keskittymiskyvyltään ailahtelevia ja hyvin liikkuvaisia kohteita (vauva, lapsi, koirat, muut luontokappaleet), en aina kerkeä katsomaan kaikkia näitä edellä mainittuja asioita kuntoon, kun pitää vaan ottaa se kuva ja nopeasti! Siksi onneksi kuvia voi muokata tietyissä rajoissa myöhemmin. Muokkaan monesti kuviani jo rutiiniotteella, tämä on tarttunut mukaani varmaan koulunpenkiltä, jossa kävin Photoshop-kurssin.

Ylivalottunut kuva ennen muokkausta.

Esim. nämä elokuiset tuokiot tuli otettua aivan liian suurella ISO-herkkyydellä (yllä kuva ennen muokkausta), kun isosisko halusi jo palata trampoliinille. Olin kuvannut hetkeä aikaisemmin trampoliinilla varjossa suurella ISO-herkkyydellä muistikortin täyteen ja jouduin poistelemaan vanhoja kuvia manuaalisesti ja samalla maanitella tyttöä vielä pysymään minulle mallina. Räpsin aluksi vaan kuvia menemään, ennenkuin huomasin etteivät säädöt olleet kohdillaan. Mutta onneksi kuvat eivät olleet ylivalottuneet käyttökelvottomiksi. Windows 7:n Windows Live Photo Galleryn suppeillakin työkaluilla sai korjattua usean kuvan valoisuuden, värit ja kontrastia. Todellakaan työkaluja ei WLPG:ssa ole samoissa määrin, kuin vaikka Photarissa.

Jotakuinkin tälle ohjelma ruudullani näyttää. Kuva täältä.

Käytän ohjelmalla eniten Fine Adjust valikon toimintoja. Ensimmäiseksi tarkistan kuvan histogrammin. Alivalikkona on siis Adjust exposure. Täällä on hyvä englanninkielinen tutorial mitä tarkoitan ja pari ennen/jälkeen kuvaa. (Pahoittelen, en löytänyt kuin Photariversion, mutta periaate on aivan sama WLPG:ssa). Jos kuvan histogrammin ylä- tai alarekisterissä (mustan alueen reunoilla) on "tyhjää" siirrän nuolet/sliderit siihen kohtaan, jossa musta alue alkaa. Normaalitapauksissa tyhjät tasot voi rajata ulos, jolloin kuvan kontrasti paranee, tummat kohdat syvenevät, ja vaaleat kohdat kirkastuvat. Mutta tarkkana! Aina kuva ei välttämättä parannu, vaikka histogrammia muokkaakin! Varsinkin pahasti ali-/ylivalottuneet kuvat ovat hankalia ja niitä ei muokkauskaan välttämättä pelasta. Joten silmämääräinen arvio kirkkauden ja kontrastin tasoja säätäessä on aina tarpeen. Muokkaa vain sen verran kuin omaan silmään näyttää hyvältä. Pääasiassa useimpiin omiin kuviini en tee muuta. Joskus histogrammissa ei ole "tyhjää" ("musta vuoristo" menee histogrammin päästä päähän), jolloin yleensä ei kannata muokata, eikä tarvitsekaan. Nämä ovat makuasioita, kuva voi olla myös täysin hyvä ilman muokkaamista ja tarkoituksella vaikkapa tummasävyinen. Lisäksi ohjelmalla voi muokata kuvaa säätämällä valoisuutta (brightness), vahventaa kontrastia, tai muokata erikseen valoisia kohtia (highlights) tai varjoja (shadows). Joissakin tapauksissa voi kuvaan tulla lisää yksityiskohtia esiin, kun madaltaa highlightsista valoisien kohtien kirkkautta, elleivät ne todellakin ole puhki palaneet, jolloin kohdat vaan pysyvät valkoisina. Väreistä (Adjust color- valikon alla) itse säädän lähinnä värin lämpöä, eli keinovalon mahdollista överikeltaisuutta pois säätämällä lämpimyyttä kylmempään.

Koska kuvat tulee aina pienennettyä blogia varten, ja kuvan pienentäminen aina pakkaa ja epäterävöittää kuvaa, on minulla tapana aina terävöittää kuvaa varovaisesti. Löytyy valikosta Adjust detail --> Sharpen. Tässäkin saa olla tarkkana, ettei kuva yliterävöidy ja pahenna kuvan mahdollista kohinaa. Photariin verrattuna Live Photo Galleryn Sharpen-työkalussa on tuommoinen "analyze" toiminto, joka blurraa/sumentaa ylimääräistä terävöittämisen aiheuttamaa kohinaa pois. En tiedä voiko sitä jostain muokata, ettei toiminto blurraisi/sumentaisi kuvaa liikaa tai vääristä kohdista. Photarissahan näitä kaikkia voi tehdä paljon tarkemmin, vaikkapa sivellintyyppisellä työkalulla.

Hirveästi tämän enempää en tällä ohjelmalla saa aikaan. Joskus käytän seepia tai mustavalko"suotimia", joilla saa esim. kätsysti värivirheelliset kuvat käyttökelpoisiksi. Toisinaan suoristan vinoa kuvaa Straighten-työkalulla. Joskus myös Retouch-työkalulla voi korjata roskia (pitäisi ehkä viedä kamera huoltoon, kennossa on muutama roska), tai vaikka tekstejä (esim. nimiä tai muita omia tietoja) häivyttää lukukelvottomaksi. Photoshopilla voisi tehdä paljon enemmän. Kivoja jippoja löytyy vielä Picasan Picnikistä, mutten tiedä onko sillä muokatut kuvat kovinkaan printtikelpoisia, mutta näin blogimaailmaan ihan hauskoja. Ja printtikelpoisuuteen en muuten tässä postauksessa nyt lähtenyt ollenkaan, siinä on niin taas monta omaa juttuaan. Esim. kannattaa viilata kuvien dpi, näytön värit ja kontrastit. Siihenkin olisi oikein laite, olikohan joku Spyder nimeltään, mutta en tiedä kuinka paljon tämmöisellä amatöörillä olisi sille tarvetta.

Koitin kovasti supistaa postausta, ettei menisi hirmuisen puuduttavaksi.

Toivottavasti joku jaksoi lukaista läpi? Jäikö kysyttävää?

Joulu lähenee.

2011-12-13T14:55:00.001+02:00

Sisko tuunasi marketin hyasintit sammaleella ja kultanauhalla. Eipä se paljoa muuta tarvitsekaan. Hankinpa sitten (matkiapina!) heti itsekin hyasintit kotiin. Ne tosin vielä odottelevat sammaleitaan ja tuunauksiaan.

Kisumirrinen oli maltillinen malli lensbabyharjoittelijalle.

Olimme viikonloppuna siskoni luona evakossa, isännällä kun oli omaa ohjelmaa pitkästä aikaa.

Pikkusisko serkun sylissä. Joo, kyllä se nappasi parit kristallit tuosta mukaansa. Ei onneksi särkynyt.

Meinasin tehdä vähän kuvanmuokkauksestani postausta, tuli tuolla aiemmin puheeksi. Eilen kirjottelin hullun pitkät pätkät typeryyksissäni suoraan bloggerin luonnoksiin. Oli oikein kaksi omaa postausta tulossa. Blogger-ihanainen sitten yhtäkkiä tallensi toisen luonnoksen toisen päälle, joten samoja oli kaksi, ja toinen hävisi vaikka kuinka yritin peruuttaa sivuhistoriassa. Tulee siis tynkäversio joka keskittyy enemmän vaan kuvanmuokkaukseen, tosin sekin aika pitkä teksti, kun tapanani on vaan yleensä puhua kuvilla.

Lens lens ...baby

2011-12-12T12:52:00.001+02:00

Joulu tuli minulle vähän aikaisessa...

Objektiivi kotiutui perjantaina, ja ahkeraan olen laukaisijaa sen jälkeen painellut.

Vähän hankala vuodenaika selkeästi tämän harjoitteluun. Hyvää haastetta se on tuonut tietysti, mikä on sopiva aukko, missä on sweetspot, onkohan se nyt tarkentanut. Jalusta olisi hyvä apu myös. Kunnon valosta nyt puhumattakaan. Sitä valoa saa nyt odotella varmaan ensi vuoteen.

Mutta makeita tunnelmia tämä saa aikaan.

Ja sitä nimenomaista tarkoitusta varten tällä itseni lahjoin.

Pomp de Luxia

2011-12-09T11:22:00.001+02:00

Useissa lastenvaatepainotteisissa blogeissa mainostettiin Pomp de Luxin joulualea. Tuli silloin ensimmäisen kerran kunnolla selattua sivustoa ja eihän ne hinnat pahoja olleet. Tein tilauksen. Paketti saapui eilen ja äiti ainakin oli ihan täpinöissään. En malttanut pistää kaikkia vaatteita pukinkonttiin, kuvissa olevat otettiin heti sovitukseen ja ne tulevat loppuvuoden juhlatilaisuuksiin myös käyttöön.

Pikkusiskon tunika ja tyllihame ovat kokoa 86cm, (tyttö itse on vielä vasta 71cm). Se noissa vaatteissa on hyvä, ettei tarvitse olla prikulleen oikeaa kokoa. Tunika on melko reilua mitoitusta, toki saa ollakin. Lisäksi täytyy kehua tunikan materiaalia. Nettisivun kuvista näytti sille, että kangas on jäykkää puuvillaa, mutta tuo onkin todella pehmeää vähän ohuempaa kangasta, joka tuntuu mukavalta. Tunika on todella miellyttävä pukea, hihojen rypytyksetkin on viimeistelty kuminauhalla, joten hihat eivät "tökkää vastaan" pukiessa.

Tyllimekot ovat ensimmäiset samisteluvaatteet, joita olen siskoille hankkinut. Mielestäni sopivat hyvin joulujuhliin ja vielä tässä on parit synttäritkin, joihin mekot tulevat käyttöön. Yllättäen isosisko ihastui tuohon pikkusiskolle hankittuun harmaaseen tunikaan, vaikka luulin ettei hänelle kelpaa kuin vaaleanpunaiset vaatteet.

Tunika käy reilun mitoituksen vuoksi hyvin hällekin, vaikka tyttö yli metrinen jo onkin. Nyt siis harmittaa, ettei tullut tilattua samantein enemmän noita tunikoita, kun se isosiskoa noin miellytti. Kehtaisiko sitä vielä tilata lisää...?
Isosiskon tyllihame on kokoa 98cm, isompaa kokoa ei tuolloin ollut. Vaikka tyttö itse jo yli metrinen tosiaan on, 98cm hame sopii hyvin. Hameissa on säätövaraa vyötärökuminauhassa ja helmanpituus ei mielestäni tarvitsekaan olla mikään hurjan pitkä. 110cm olisi saattanut olla turhan iso. Normaalisti tulee hankittua isosiskolle hiljalleen jo vaatekokoa 110cm.

Se vielä Pomp de Luxin mallistossa on kiva, että ne ovat niin helposti yhdisteltävissä. Mm. tuota tyllimekkoa voi mustan päällisosan ansiosta yhdistää joko tummiin harmaisiin, mustiin tai vaaleanpuuterin sävyihin. Tuli meinaan hankittua paljon tuota Dusty Purple sävyä isosiskolle. Muutenkin värimaailma on mukavan erilaista, ainaisten pinkkien ja vaaleanpunaisten vaatteiden joukossa.

Villavaatteissa

2011-12-08T14:08:00.000+02:00

Pikkusisko ei ehdi aamukävelyllä yleensä unille, mutta sisälle siirtyessä uni yllättää ja ei aina ehdi edes vaatteita riisumaan.

Sormesta otettiin eilen hemoglobiiniarvo. Oli mainio arvo, tismalleen sama kuin äidilläänkin. Pienipainoisena syntyneenä kuitenkin varmistetaan pikkusiskon rautavarannot, eli rautalisää jatkamme vielä vuoden ikään asti.

Otimme myös influenssarokotteen, se meni tosi helposti. Kaikki muutoin mallillaan, kasvu on hyvää, kehityksessä mennään edellä. Neuvolalääkäri kuitenkin suositteli koittamaan lisäämään yhtä välipalaa päivän ruokailuihin, varsinkin kun iso osa energiasta menee tätä nykyä liikkumiseenkin. Miinuskäyrillä painossa mennään lievästi, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Isosiskon kanssa painokäyrän tarkkailu oli aikanaan paljon tiukempaa.

Aamutirsat on ohi.

Tykkään kovasti tästä villa-asusta, sen on eräs tuttava esikoiselle aikoinaan neulonut. Pidän asua suuressa arvossa, tämä säilötään muistolaatikkoon. Voi kun osaisi itsekin neuloa, tai edes jaksaisi yrittää neuloa jotain näin hienoa. Onneksi miehen työkaveri on pitänyt meidän villasukkavaraston kunnossa.

Mielestäni neulotut villavaatteet on myös mukava pukea, toppapuku on ainakin pikkusiskon mielestä tosi tuskaisen tönkkö päällä. Villavaatteessa hän pääsee hyvin liikkumaan itsekin. Alla isosisko samassa asussa vuonna 2008.

Valon kajoa taivaanrannassa

2011-12-07T11:44:00.001+02:00

Hetken vielä on valon kajoa...

Kohta taas pimeää. Onneksi sentään on edes lunta tullut vähän maahan, eikä heti sulanut kaikki pois. Isosisko oli heti onnessaan ja keräili parit lumikökkäreet mukaansa.

Itsenäisyyspäivää

2011-12-06T17:28:00.001+02:00

Huimapää

2011-12-06T10:50:00.001+02:00

Joopajoo, taas vähän äitiä hirvitti. Pikkusiskoa näemmä ei.

Portti on asennettu portaisiin, mutta se ei estä yrittämistä.

Kyllä otteen lipsuminen vähän pelästyttää, muta enemmän harmittaa kun ei pääse ylöspäin.

Kiipeämään se aina vaan halajaa.

Ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lapsen mielikuvitus

2011-12-05T10:42:00.001+02:00

"Loopi", jolle on laitettu siivet.

Isosisko keksii leluille nimiä. Yleensä ne ovat jotain tosi kummallisia, kuten "Piinzo" tai "Lenza". Minä testaan sitten seuraavana päivänä, että mikäs tän nimi olikaan. Ei ole yleensä nimi enää sama seuraavana päivänä.

Petshopit ei toki ole ainoita leluja, joilla leikitään, joskus leluna voi toimia vaikka isosiskon oma sormi, jolle on piirretty kasvot, tai puettu pipo. Sukista, tarroista, magneeteista, vauvan lapasista, korteista, pikkukorurasioista, pussukoista, pampuloista, kaikesta voi tehdä kaikkea... Näitä leikkejä minusta on aina niin hauska seurata. Päivittäin on leluja laitettu erilaisiin peteihin tai koteihin ja niille vaihdellaan vaatteita ja lelujen tarvikkeita/vaatteita/ruokia tehdään vaikka vessapaperista, jos siltä tuntuu.

Mikähän idea tässäkin kirja/tuolivirityksessä on? Kun ei tuonne pääse sisäänkään? Huolella sen ympärille on aseteltu lähes puolet kirjahyllyn sisällöstä plus parit puuhakirjat ja tyynyt. Voin vain arvuutella rajoittuneella aikuisen pääkopallani, lapsen maailma on tietyllä tapaa niin rajaton. Mitä sitten, jos on vähän sekaista lastenhuoneessa, sitä vartenhan se on.

Hamahelmeilyä

2011-12-04T15:32:00.001+02:00

Isosisko sai lahjaksi hamahelmiä, jäätiin heti koukkuun.

Sopivaa puuhaa sunnuntaille, kun ulkonakin vaan sataa. Vettä, ei lunta vieläkään.

Tosi keskittyneesti isosisko jaksaa laajaakin pohjaa täyttää helmillä.

Välillä voi pitää pelleilytaukoja. Pikkusiskolle riittää kun saa seurata askartelua vierestä.

Kas vaan, isosiskolla on kädessä "käsikartta".

Sitten taas helmeilyä.

Myönnetään, olin apuna helmien laitossa

(ja tietty silitysvaiheessa, joka muuten onkin yllättävän haastavaa isoissa levyissä),

mutta värivalinnat ovat isosiskon käsialaa.

Mille kuvat näyttää? Nämä on vaan läppärin Paintilla muokattu pienemmiksi... Menikö kuraksi?

"Talvi"puutarha

2011-12-03T20:34:00.000+02:00

Kanervaruukut ovat menneet monta kertaa nurin myrskyissä, vaikka asettelin ne tiilien väleihin.

Halloweenjuhliin väkerretyt pajuristikot tulivat omalle pihalle takaisin, sekaan on punottu lisää oksia.

Hopealehti näyttää nuupahtavan aina pakkasyön jälkeen, mutta plussakeli ja aurinko pistää sen pian takaisin ojennukseen. Oikea sissi kesäkukka!

Vadin keräämässä sadevedessä on isosiskon mukaan soppaa, joka sisältää suolaa ja pippuria ja ties mitä. (koivunlehtiä ja hopealehden latva)

"Talvisia" puutarhakuvia. Pitäsiköhän tuo nurtsi taas leikata?
Kuvia menneeltä viikolta.

Kolmella tukipisteellä, ilman käsiä!

2011-12-02T14:11:00.000+02:00

Yhtäkkiä se oli sitä mieltä, että seisoa voi myös pitämättä kiinni mistään.

Yksi tukipiste sijoitettiin selälle.

Mitä laajemmalla tukipisteet sijaitsee, sitä tukevampi seisonta.

Ja hassumpi.

Istumaankin siitä pääsee aika kivasti.

Tuo kuhmu, arvatkaa mitä kävi eilen. Hän istui pöydänjalan vieressä, naama jalkaan päin, ja kumartui ottamaan lelua lattialta. Muks! Pöydänjalka kopahti suoraan vanhaan mustelmaan... :( Pieni mustelma tuli siis vanhan päälle ja kipeää se taisi tehdä vaikka otsa hyvin kevyesti osuikin esteeseensä.

Nyt kun kaikenlaiset kiipeilyharjoitukset ovat arkipäivää, olen todennut puolipotkarit täysin kelvottomiksi. Ne eivät pysy päällä. Pitsisukkiksia meillä oli yhdet isosiskon perintönä kaapissa. Kun taas muisti kuinka söpöt ne on, kävin hankkimassa vielä toisetkin sellaiset. Ja sukkiksia muutenkin, tuntuvat nyt sopivat liikkuvaiseen elämänmenoon parhaiten.

Kaksi hammasta ja kuhmu

2011-12-01T11:11:00.000+02:00

Kaksi maailman söpöintä naskalia erottuu jo hymystä.

Ja tuo kuhmu, parantumassa onneksi.

Tyynyvuorella kiipeilyssäkin on vaaransa.

Auringon valo antaa ihmeellistä energiaa. Nämä ovat alkuviikolla nappaistuja kokeiluja, varastossa on lisää kuvia. Mutta hyvin voisi tänäänkin tulla vastaavia, niin valoisaa on nyt. Yritän imeä kaiken energian itseeni.

Viimeisessä kuvassa taas peili kaverina, tällä kertaa luonnonvaloa tehostamassa.

Harmaa kuono

2011-11-30T13:33:00.001+02:00

Se on alkanut harmaantumaan.

Vrt. a black dog.

Dancedance

2011-11-30T11:41:00.001+02:00

Piruetteja saunan jälkeen.

Päällä noin viisi mekkoa plus muut asusteet.

Näin liikkuvia kuvia en halunnutkaan tallentaa tarkasti.

Salamalla liike näytti jähmettyneeltä ja kameran oma salama vaan ei ole mun makuun.

Liike näkyy kivasti, mutta utuisiahan ne ovat, mutta sopii tällaiseen ballerinatanssimeininkiin.

Jihuu, kuvanlataus toimii taas! Vaikkakin hyvin hitaasti.

Banneri odottaa edelleen parempia aikoja.

Addicted to blogging

2011-11-29T12:13:00.001+02:00

Jeps, ongelma kuvien lataamisessa on olemassa edelleen, vika on omalla koneellamme.

Nyt huomaan tämän tuottaneen itselleni jonkinlaista vieroitusoirehdintaa.

Iiks. I think I'm addicted to blogging. Is that a bad thing?

Ehkä ihan hyvä, että koneet prakaa. Mutta ettepä arvaa mihin sillä aikaa on tullut keskityttyä? No, valokuvaukseen. Kamera toimii ja voi kamala sitä päivää kun se ilmaisee mitään toimimattomuuden merkkejä. Valokuvaus on ihanaa. Siitä on tullut minulle oikea henkireikä tässä kotiäidin arjessa. Se on haastavaa, mutta siinä voi olla luova, ja näin digiaikana tuotosten näkeminen nopeaa, mikä tekee kuvaamisesta niin antoisaa.

Tämän kynsilakkakuvan kone jostain syystä erehtyi lataamaan, kun mikään muu ei ole mennyt läpi. Sunnuntaina shoppailureissulla olin varmaankin arvelluttava äiti, koska annoin isosiskon valita yhden kynsilakan (alelaarista 2€). Ja laitoimme lakkaa kynsiimme kotona. Itselläni ei ole ollut vuosiin tapana juuri lakata kynsiä, kuin joskus harvoin juhliin. Kynnen läpi pääsee haitallisia kemikaaleja, joten syy on lähinnä oman kemikaalikuormani keventäminen. Tästä syystä tosiaan lopetin hiusten värjäämisenkin. Luomukosmetiikkaakin löytyy kaapista. Pienin askelin vähän kemikaalien osalta kevyempään elämään.

No, tämä periaate laitetaan silloin tällöin sivuun. Pieni turhamaisuus on piristävää.

Mutta tuosta isosiskon valitsemasta sävystä en ole ihan niin varma...

Valokikkailua

2011-11-27T17:59:00.001+02:00

Tämä adventtisunnuntai oli pimeä ja sateinen ulkona. Minä pirtsakkana lähdin pyörällä kaupoille isosisko mukanani. Kastuttiin hieman paluumatkalla. 'Hieman', on tietty aika laimea sana kuvaamaan sitä.

Päätettiin laittaa kynttilöitä kotona.

Keittiössä meillä on voimakas valaistus muutenkin.

Ja sitähän voi vielä pikku kikoilla tehostaa.

Ihan tavallisella kasvopeilillä kokeilin heijastaa valoa kohteen silmiin.

Siitä tuli sitten muitakin ideoita.

Smile.

This sunday was dark and rainy outside. I tried to be perky and went shopping on a bicycle with big sister. We got a bit wet, well 'a bit', is quite lame way to describe it.

We decided to light candles at home. But in our kitchen the light is powerful, and there are ways to enhance that light. I used a small mirror. That led to other ideas. Smile portrait to a photochallenge.

Catching the light

2011-11-26T16:39:00.001+02:00

Isosisko onnistuu kuvissa, kun hän ei oikeastaan huomaa, että häntä kuvataan.

Kun se on ajatuksissaan ja harvinaislaatuiset auringon säteet osuvat kohteeseen.

Mutta tietäisittepä kuinka paljon harhalaukauksia myös tulee.

Se on sellainen huumorilla varustettu höpsö. Jos pyydän katsomaan kameraan, niin ilmeitähän kyllä riittää. Tässä noin triljoonasosa kuvatuista ruuduista ja ilmeistä. Toki niitä säilön, hauskoja hassutteluja, eläväisiä muistoja, hupsutteluja.

Aktiivinen vauva

2011-11-25T11:19:00.001+02:00

Vauvan kasvun ja kehityksen seuraaminen on antoisaa. Mutta on niitä varjopuoliakin. Nykyisin pikkusiskon kanssa suurimmat konfiktit ovat eri asioiden kieltämiset (portaat, vahvistin ym. elektroniikka), pukeminen, tai oikeastaan se, ettei voi sitä 30 sekuntia malttaa odottaa, että saa vaipan ja housut/sukkikset takaisin päälle. Se innokas ympärikääntyminen oli ehkä aluksi hupaisaa, mutta saman toistuessa joka ikinen kerta, se ei enää huvitakaan samalla lailla. Ja vauvahan tietenkin suuttuu kun käännän vipeltäjän takaisin tai pidän ~~yritän pitää~~ aloillaan vaipan laiton ajan.

Muuten arkipäivät sujuvat mainiosti. Meillä on *kopkopkop* hyvät yöunet. Iltaisin ei ole valtaisaa showta. Jonkun verran käymme pinniksellä seuraamassa miten nukahtaminen etenee. Pikkusisko ei suutu vaikkemme ole vierellä joka hetki. Vierellä oleminen sitä vastoin taitaa innostaa pikkusiskoa peuhaamaan ja kikattelemaan lisää. Hän tykkää hakea unta painamalla kasvot pehmeään, sängyssä onkin pehmeä fleeceviltti sitä varten.

Aamuvellin vauva vaatii aikaisin, mutta onneksi unia saa useimmiten jatkaa vielä sen jälkeen. Tästä on tämä iltavirkku/aamutorkku äiti superiloinen! Päivät pikkusisko onkin oikein aktiivinen. Reviiri on laaja, ja asiat jotka viime viikolla oli in, eivät ole sitä enää tällä viikolla. Välillä lelut on kivoja, välillä taas seisominen sohvaa vasten, tai jonkin esineen suussa kantaminen. Pikkusisko leikkiikin jo innoissaan vastavuoroisesti, esim. isän yllättävä höhötys saa aikaan kikatuksen ja karkuun konttaamisen. Kohta kuitenkin palataan hakemaan jännitystä uudelleen ja uudelleen. Samankaltaisia leikkejä on toki isosiskon kanssa harjoiteltu jo pitkään.

Persoonia

2011-11-23T15:45:00.001+02:00

Ihana kamala oma tahto.

Tällaiset potretit alkaa olla harvinaisia.

Tähän vuodenaikaan, tällä valaistuksella ja tuolla vipinäisen vimmalla.

Lisäksi on alettu hermostumaan. Muunmuassa isosiskon tahallisille ja tahattomillekin ärsytyksille. Ja sanotaan vastaan myös kun on kiukkuinen!

Isosisko täytti virallisesti neljä vuotta. Mahdottoman ylpeät vanhemmat olivat vasu-keskustelussa. On se niin ihana persoona. Päiväkodilla kuulemma odotetaan, kun hän tulee hoitoon, järjestää leikit kavereille. Piirtää ikäänsä nähden oletettua paremmin ja motoriset taidot erinomaiset. Ja empaattinen, hoivaa pienempiään. Rakastetaan hirveesti.

Juhlatunnelmia

2011-11-22T11:12:00.001+02:00

Kiipeilevä vauva

2011-11-19T09:13:00.001+02:00

Minua hirvittää, häntä ei.

Ja siellä ollaan tätä nykyä päivittäin. Onneksi on portinpaikkakin valmiina.

Ja turvallisen tasaiselle olohuoneen lattialle siirrettäessä kuuluu suuri protesti. Mikä vääryys! Ketä kiinnostaa joku tasainen lattia ja avara tila? Ei niin mitään jännitystä.

Ei mene kauaa.

Kas, hän on siellä taas! Kehtaa vielä virnuilla.

Että tällainen aamu tänään. Taidetaan kaivaa se portti varastosta.

Keskosten päivä

2011-11-17T21:44:00.001+02:00

Tänään oli maailmanlaajuinen keskosten päivä.

Silloin ennen pikkusiskon syntymää sitä meni vain hetki kerrallaan.

Ei saanut ~~uskaltanut~~ ajatella yhtään liian pitkälle eteenpäin.

Katkeruutta jäi, siitä kuinka pieni ihminen eristetään äidistään.

Kotilomaa odotettiin ihan hulluna.

Ikävä kyllä tuon saman päivän iltana jo toin pikkusiskoa takaisin sairaalaan itkien.

Tytöllä oli kaikki hyvin, mutta perheeseen iski vatsatauti.

Elämäni kammottavimmat kaksi päivää, kun ei voinut edes käydä katsomassa lastaan.

Onneksi tuo kaikki on nyt taaksejäänyttä elämää.

Kahvituokio äidille

2011-11-17T11:33:00.001+02:00

Aina silloin tällöin yritän lopettaa kahvinjuonnin. Tänään taas. Aamu kyllä lähtee ihan hyvin ilmankin kahvia, mutta jossain vaiheessa päivää ihminen lopulta nuupahtaa. Ja sitten annan periksi. Eikös kotiäideillä saa nyt yksi pahe olla?

Varsinkin kun on päivän hiljainen hetki, kun pikkuinen tirsaa päivän pidempiä uniaan.

Kun itse olen sillä välin koko aamupäivän rehkinyt pihalla. Nyt se on "talviteloilla". Palkitsen itseni kahvikupposella, kera blogien selailun.

Ja koska tiedän, että urakka jatkuu vielä kahvihetken jälkeenkin. Lastenhuoneessa on jälleen tarkan järjestelmälliset leikit jääneet jollakulla kesken. Nyt ne pistetään pois. Mahtaako isosisko muistaa leikkejään iltapäivällä?

Cube

2011-11-16T11:11:00.001+02:00

Olohuoneen vanha valaisin meni pimeäksi, ja tuli tarve hankkia uusi.

Se oli ihan ok. lamppu, siis se vanha. Edellisen asukkaan meille hylkäämä Ikea-halogen, siro ja moderni malli, neljä spottia jne. No spotit ei ole minun lemppareita muutenkaan, joten olin ehkä vähän kuitenkin iloinen, kun se lamppu hajosi...

Tilalle saimme Cuben.

Mies sen kattoon kiinnitti, ja jo siinä, projektorin valossa se minut lumosi. Ihanat kirkkaat jääpalaset. Sopii tyyliltään meidän olohuoneeseen hyvin. Lampun piti olla matala, mikään roikkuva lamppu ei tänne käy projektorin takia.

Se myös toimii oikein mainiosti himmentimellä. Valaisee tasaisesti tämän isonkin olohuoneen. Mutta menee myös oikein himmeäksi jos halutaan hämärä valaistus.

Päivänvalossa pidän edelleen, jääkuutioiseni.

Isi puki

2011-11-15T12:24:00.001+02:00

Kivat ne kai on tuollaiset liehukkeet jaloissa.

Nyt sillä on jo kaksi hammastakin.

Että kohtahan noi jalatkin kasvaa sopiviksi noihin sukkiksiin.

Joku vaihe on muutenkin meneillään. Eilen illalla vielä puolenyön aikaan kuului innostunutta naurua, kun pikkusisko nousi seisomaan sängynlaitaa vasten hihkuen saavutustaan joka kerta. Siitä viilliintyi isosiskokin ja ilmeisesti yönhämärässä tavallisetkin taidot ovat maailman hauskinta hupia. Ei meinaan ole ihan vastaavaa hekotusta vielä tytöltä kuulunut, vaikka paljon naureskeleekin päivittäin. Aika haastavaa unitella pikkusiskoa, kun toisella oli paljon virtaa muille jaettavaksi, eikä ymmärrä miksi hauskuus pitäisi lopettaa. Isosisko sentään ymmärtää puhetta.

Puhditon maanantai

2011-11-14T13:14:00.001+02:00

Tämä viikko piti alkaa energiaa pursuten, jonka voimalla tehtäisiin järjestelyjä ja siivousta tulevia juhlia varten. Lista on pitkä.

Ehkä se oli se, että pikkusisko heräsi taas puoli seitsemältä. Ja se, että jostain syystä itse heräsin yöllä vähän nukahtamisen jälkeen, eikä uni tullutkaan samantein. Vai se, että yritin nukkua vielä pienet aamutirsat kahdeksalta.

Tai se uusi kahvimerkki, jos se ei sovikaan mulle. Missä on energia? Vaikutus oli ihan päinvastainen, olo on kuin zombiella. Vaikka aurinkokin ihanasti paistaa. Pakko oli lounaalla tarttua kameraan kun niin ihanasti aurinko silmistä heijastui. Yleensä aurinko yksin jo pistää vipinää kinttuun. Kohta se jo laskee taas. Uskaltaako ihminen juoda kaksi kupillista kahvia päivässä?

Vähän vinossa

2011-11-14T10:30:00.001+02:00

Tänä viikonloppuna poltettiin paljon kynttilöitä ja pidettiin verhot kiinni.

Kenkälipasto muutti tuulikaapista käytävälle. Siihen yllättäen löysivät tiensä kaikki kynttilät sun muut koristeet. Njaah, ehkä tuo Tapio-kynttiläkippo ei nyt kuitenkaan natsaa tän hetkiseen tyyliin.

Siis eikö kuva voisi olla vähän vinossakin seinällä?

Kuvauskokeiluja, custom bokeh

2011-11-12T19:03:00.001+02:00

Oli aivan pakko testata tämä kuvauskikka heti, kun vierailin Pienen Linnun postauksessa.

Omat pikapika custom bokehini. Ei ihan niin hienoja kuin Pienellä linnulla, mutta ihan hauskat. Varmasti kokeilen tätä kikkaa uudelleen kun sopiva tilaisuus tulee.

Spiraali bokeh.

Sakarainen bokeh.

Loppuun aihe "tältä näytin tänään", kun pystyin vähän tsemppaamaan asun kanssa. Käytiin eläinlääkärillä, huonekaluliikkeissä ja tanssikoulun tapahtumassa, ei kehdannut ihan oloasussa lähteä. Mekko, johon ihastuin Stockalla, Vilan mallistoa. Tällaisia voisi hankkia lisääkin kaappiin, sijoituksia työhönpaluuta ajatellen.

Vähän tuolleen hassusti tuunattuja kuvia.

Bling perhoset

2011-11-11T16:55:00.001+02:00

Tulivat tuolla ostosreissulla vastaan Stockmannilla. Eikä niitä voinut jättää sinne, ne oikein huusivat isosiskon nimeä.

Isosisko vähän tuunasi perhosille aksessoreja.

Aika blingejä perhosia. Pitää ehkä vielä katsoa tuota sommittelua.

Mutta kuten arvelin, isosisko oli aivan liekeissä.

Pahoittelut pimeässä otetuista kuvista, kohinaa piisaa...

Kuka sotkee leikit?

2011-11-11T08:43:00.001+02:00

Kaiken pitää olla väreittäin.

Siis kaiken.

Vaaleanpunaiset korttiportaat johtaa vaaleanpunaiseen "taloon", jossa asuu vaaleanpunainen poni.

Ja niin edelleen.

Ikävä kyllä, joku meillä on nykyään niin liikkuvaista ja uteliasta sorttia, että nämä "kaiken-pitää-olla-Just-eikä-melkeen" -leikit on jatkuvan uhan alla.

Isosiskon pinna on koetuksella päivittäin.

Kurre

2011-11-10T15:42:00.004+02:00

Hä? Onko se liito-orava?

Pakkasesta pelastetut

2011-11-10T08:09:00.001+02:00

Missä isompi, siellä pienempi

2011-11-09T10:11:00.003+02:00

Nykyään pikkusiskolla on havaittavissa sellaista eroahdistusta. Jos minä, sisko tai isä katoaa näkyvistä, tulee itku. Nykyisin tosin pikkuinen on ymmärtänyt voivansa seurata siskoaan lähes joka paikkaan.

Vaikkapa meidän kilttiä lepsua mustaa koiraa paijaamaan.

Se onkin mahdoton mielistelijä.

Unohtuu siskokin kun saa ihmetellä tohottavaa pikkukoiraa.

Pikku-keijukainen

2011-11-07T12:15:00.000+02:00

Favorite from November.

Aina se isosisko jotain keksii.

She's always up to something.

Äiti saa hihitellä.
Mommy gets to snicker.

On sillä isosiskolla muuten muitakin vaatteita, mutta se aina käy vaihtamassa itselleen yhdeksi lemppariksi muodostunen raitaHelloKitty-mekkonsa. Vaikka kuinka olisin valinnut mielestäni sievät vaatteet aamulla.

Big sister has other clothes too, but she changes the Hello Kitty dress herself.
Even though I try to pick pretty clothes in the morning.

Pikkusiskolla on sitä mitä ylle puetaan. Esim. siivet.

Housujakin pikkusiskolla käytetään, mutta ne vaan aina tippuu jossain matkan varrella.

Little sister wears what she is put on. For example, wings.
She has trousers, but they are left behind somewhere along the day's journey.

Halloweentunnelmia

2011-11-06T18:09:00.000+02:00

Kummitusjunan reitillä

Mömmöjen kokeiluluola

Myrkkyjuoma ja karkki/kepponen -piste

Oli hauskaa, vaikkakin järjestävänä osapuolena myös jonninverran uuvuttavaa.

Ensi viikolla taas arki palaa.

Tänään, huomenna

2011-11-04T16:04:00.002+02:00

Tänään

tehty Halloween somisteita vain vähimmällä vaivalla toteutettavissa olevia, esim. haalari täytetty sanomalehdillä
kuunneltu mm. Tuulen laakson Nausicaän soundtrackia t. Studio Ghibli-fani 4eva <3
myyty kasa dvd:itä kaapeista meni liian halvalla
siivottu raivolla turhaan näemmä
todennäköisesti parannuttu yskästä ei sitä kestänytkään kuin reilut kolme viikkoa

Huomenna

Halloweenia lasten kanssa aion olla kummitus
pikkusiskolle puhkeaa hammas pilkottaa jo valkoista, mutta vielä on ientä päällä
pistetään loputkin dvd:t huutikseen menköön halvalla, päästäänpä eroon
relausta toivon mukaan pitkästä aikaa ihan terveenä phuuh

Syksyinen pajuristikko tjsp.

2011-11-04T09:58:00.000+02:00

Sainpas eilen ainakin yhden somisteen Halloween-tapahtumaa varten tehtyä.

Halpaa ja helppoa.

Syksyn lehdet itsessään on jo tosi komeita ja kauniita, ja niitä löytyi vielä vaikka millä mitalla.

Niin no, täähän on tämmöinen vauvan päiväunilla kasaan kyhätty tekele. Varmaan on paljon hyviä vinkkejä miten tuommoisen pajuristikon voi tehdä vaikka ilman mitään rautalankaa, ja miten miljoonalla tavalla nuo oksat voi limitellä lomitella sievästi sommitellen, mutta mulla ei ole aikaa hifistelyyn! Pajutkin on oikeasti jotain koivunvesoja lähimetsästä plus (!) kompostikasasta jonkun leikkaamia mitähän lie angervonvitsoja. Säästyipä aikaa kun nappasin senkin nipun mukaan. Oksat vaan ristiin ja rautalangalla yhteen. Sitten vaan syksynlehtiä kiinnitetty oksien väleihin ja isoimmat lehdet rautalangalla. Sen kun pitää pysyää suht koht kasassa ainakin lauantaihin asti.

Ihana sumu on kietonut meidät tänään.

Tällaiset oli vuokot tänään. Kohta napsaan ne sisälle meitä ilahduttamaan.

Enkelikö?

2011-11-03T09:28:00.002+02:00

Kuka on tämä valon olento?

Meille tupsahtanut asumaan.

Kunnon lensflarea hyödynnettiin urakalla tässä photoshootissa. En tiedä mitä tuosta heijastuksesta ajatellaan joissain "oikeissa valokuvaajapiireissä", minusta se toimii kyllä tietynlaisissa kuvissa. Tuo on siis ihan aito auringon tuottama flare, sellaiset jälkikäteen lisätyt feikkilensflaret on vähän kökköjä, mutta oikea linssiheijastus on minusta kauniskin tehokeino ja luo kuvaan oman tunnelmansa.

Myönnän. Lahjoin tätä enkelimäistä olentoa kuvauksen ajan suklaalla. Aijjai.

Pienten tyttöjen hiuksista

2011-11-02T09:48:00.000+02:00

Siitä lähtien kun näimme Disneyn Tähkäpää-elokuvan, on isosiskolla alkanut ankara hiustenkasvatus-prosessi. Toki on hiukset olleet pidemmät tyttömäiseen tyyliin jo aikaisemminkin, mutta ehdoton leikkauskielto astui tuon elokuvan jälkeen voimaan.

Muuta vikaahan pitkässä tukassa ei ole, kuin se takkuuntuminen. Vaikka kuinka varovasti aina hiuksia selvitän, on hiusten harjaaminen aina pientä taistelua. Nykyisin Niiskuneidin selvityssuihketta kuluu ahkeraan. Sitä on kiva itsekin tytön suihkauttaa. Noh, vähän saattaa mennä ohikin.

Vuosi sitten 3-v. juhlien jälkeen päätimme isän kanssa helpottaa erilaisten talvivaatteiden pukemista erityisesti pipojen ja kaulureiden osalta, tukkaa lähti silloin noin 20 cm. Päivän tohinoissa pinnit ei oikein pysyneet pipojen alla, eikä pampulatkaan. Viime jouluna tytöllä oli siis söpö polkkatukka. Tänä keväänä vielä nipsaistiin silmille tulevia hiuksia. Nyt otsatukkaakaan ei saa enää leikata.

Se on vaan harjailtava ja selvitettävä sitten. Ja hankittava taas pampulaa ja pinniä. Mihinkähän nekin aina katoaa? Vaikka ostaisi 20 (tai enemmän) pampulaa niin vuoden päästä tuurilla löydät vielä yhden pölyisen sohvan takaa, loput lenkeistä on joku pampulamonsteri syönyt.

8 satunnaista asiaa

2011-11-01T11:27:00.002+02:00

Sain Raparperitytöltä Nyt kun olet siinä- blogista haasteen kertoa 8 sattumanvaraista asiaa itsestäni. Haasteen antaja oli jo aika monen monta vastaavaa haastetta tehnyt, mutta mulle tämmöinen oli ensimmäinen laatuaan. Mitähän tyhjänpäiväistä sitä voisikaan itsestään kertoa? Kiitokset Raparperitytölle haasteesta!

Haasteen saajan tulisi:

Kiittää haasteen antajaa
Antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
Ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

En ole värjännyt hiuksiani yli vuoteen. Lopetin värjäämisen kun viimeksi tulin raskaaksi. Totuttelua vaati varsinkin se, että hiukset tulevat terveenä paljon nopeammin likaisen näköiseksi. Tavoitteena on kyllä jättää värjäilyt vaikka koko loppuelämäkseni.
Painiskelen tällä hetkellä kovasti työelämään paluun ja hoitovapaan välillä. Hoitovapaa on tällä hetkellä voitolla, mutta asiaan vaikuttaa niin moni muukin seikka. Pohdinta jatkuu vielä tämän kuun loppuun.
Käytän edelleen toisinaan raskausolohousujani. Ne on niin mukavat! Kas, nytkin ne on päällä ja samalla oivalsin pukeneeni aamulla ylle myös raskausmekkona ostetun neulemekon! \o/
Olin samoissa mitoissa kuin ennen raskautta noin vajaan kuukauden jälkeen vauvan syntymästä, eikä minun ole koskaan elämässäni tarvinnut laihduttaa. Ongelma on sitä vastoin aina ollut ennemminkin päinvastainen. Ihan vaan tuohon edelliseen asiaan lisätäkseni...eh.
Olen todella huono laittamaan ruokaa tai varsinkin leipomaan. Oikea surkimus, ei siitä sen enempää.
Olen tullut murrosiässä allergiseksi kissoille, tästä syystä meillä on nyt chihuja... ?
Minun pitäisi tällä viikolla askarrella kasaan isot määrät Halloween-rekvisiittaa. Olen aloittanut homman selaamalla ideoita netistä. Kukahan ne vielä toteuttaisi?
Tykkään katsella monenlaisia dokumentteja, mutta viime aikoina kaikki avaruuteen ja maailmankaikkeuteen liittyvät asiaohjelmat ovat kiehtoneet. Ja sitä myöten olen pohdiskellut universumin äärettömyyttä, antimateriaa ja kaikkea vielä ihmiselle epäselväksi jääneitä asioita. Mahtaako ihminen koskaan selvittää kaikkia maailmankaikkeuden mysteerejä? Pystytäänkö me edes käsittämään niitä?

Ja voi kauhia, kelle mä uskallan tätä haastetta jakaa...? Mulle tuntuu haasteet tulevan viimeisenä blogistaniassa, jos ollenkaan ttulee edes näitä hupsuja juttuja, joten aina tuntuu jo kiertäneen haasteet kaikilla. Olen tylsimys, en pistä siis tällä kertaa eteenpäin. Paitsi jos joku haluaa, niin nappaa vaan mukaasi tämä! Luen mieluusti satunnaisia asioita muiden blogeista! :)

Tunnelmia kylässä

2011-11-01T09:15:00.000+02:00

Joillain on kodissaan lämmintä valoa, myös pimeän syksyn aikaan.

Kuvia siskon kotoa, serkun syntymäpäiviltä.

Eräs vielä odottelee omia juhliaan.

Marraskuun kynnyksellä

2011-10-31T16:43:00.000+02:00

Meillä ne vaan anemonet kukkii...

Tänä aamuna nämä sitkeät nuppuset kuvattu.

Pussukassa taisi lukea kukinta-aijaksi 8-9.

Voihan nuo nuput toki laittaa maljakkoon.

Omenapuu sentään ymmärtää mikä vuodenaika on kyseessä, sillä on asiaankuuluvasti keltaiset lehdet.

Roskalavalta pelastettua

2011-10-31T11:39:00.000+02:00

Reilu vuosi sitten, kun aloitimme keittiöremontin, veimme sorttiasemalle kierrätykseen vanhat kaapistot ja muut roinat.

Silloin kävi mieletön mäihä, kun puutavaralavalla pöytälevy alaspäin odotteli pyöreä pöytä.

Ei siinä ollut oikeastaan mitään vikaa, mitä ei pienellä hionnalla ja pintakäsittelyllä voisi parantaa. Vähän ilmeisesti tummaa antiikkipetsiä kannessa on saumakohta imaissut, mutta mielestäni sekin on osa pöydän tarinaa, joka ei tee sitä huonommaksi.

Aloitin pöydän pintakäsittelyn jo kesällä. Pintoja on varovaisesti hiottu ja ostin vaalean läpikuultavan puuvahan sen pintaan. En halunnut malata nättiä puupintaa umpeen. Ikävä kyllä vauvaa piti tuolloinkin hoitaa ja vahaus piti keskeyttää jossain vaiheessa, jolloin lopputuloksesta tuli aika epätasainen. Mutta ehkä sitä voi vielä kerran hioa ja vahata uudelleen tällä kertaa alusta loppuun keskeytyksettä.

Pieni tutkimusmatkailija

2011-10-26T14:39:00.001+03:00

Jonkun jalka pilkotti sieltä. Koirien ruokapaikalta. Ei se ollut koiran.

Jahas, ei se ollut yksin siellä.

Isosiskon kanssa on kyllä ehkä vähän hauskempaa tutkia uusia paikkoja.

On niissä jotain samaa.

Voisinko olla vähemmän innoissani uudesta aluevaltauksesta?

(koirien kupit nostettu ylemmäs kuvaustilanteessa, tosin veikkaan että vielä koittaa päivä kun emme ole tarpeeksi nopeita)

Nyt on ollut aika vauvantäyteistä postausta, mutta nyt ei hetkeen ole energiat muuhun riittäneet. Sisustusjuttuja kyllä on käynnissä, mutta julkaisua saavat odottaa. Katsellaan kun jaksellaan.

Ylöspäin nousua

2011-10-24T14:16:00.000+03:00

Sitten se alkoi viime viikolla istumaan itse.

Ja hirveen tyytyväiseltä vaikuttaa kuten kuvasta näkyy! Ihmeen tukevaksi istuminen on jo parissa päivässä muuttunut, ei juurikaan huoleta enää horjahtelut.

Pystyynkin tuo on noussut tukea vasten, sohvaa tai sitteriä apuna käyttäen. Hauskasti etukenossa, ja siinä touhussa vielä horjutaan. Tällä viikolla tulee 8kk täyteen, pikkusisko on aika vauhdilla kirimässä isosiskonsa kiinni kehityksessä. Isosisko nousi seisomaan myös 7kk ikäisenä. Kohta kai se on tuotava taaperokärry käyttöön. Voi kauhia.

Awww hellää... (?)

2011-10-20T13:19:00.000+03:00

Ja lopputulos oli...

Toi pikkusiskon ilme. "ai eiks se tykännykkää?"

Syksyn haaveita -haaste

2011-10-19T13:02:00.000+03:00

Sain Petulilta Tätä Päivää -blogista haasteen, joka näyttääkin jo olleen aika monessa blogissa:

"Koska haluan ehdottomasti tietää mitkä ovat olleet teidän syksyjenne ihastuksen kohteita,

ajattelinkin haastaa teistä muutaman tekemään vastaavanlaisen postauksen.

Esittele siis postauksessasi joko enemmän tai vähemmän tarkasti ne neljä juttua,

jotka ovat kuluvan syksyn aikana olleet joko ostoslistallasi tai haaveissasi.

Linkitä postauksesi sen jälkeen tämän postauksen kommenttiboksiin,

jotta pääsemme ihastelemaan toistemme syksyhimotuksia."

Menin heti muokkaamaan hyvän haasteen otsikkoa, poistin himotukset sanan, kun tykkään mielummin haaveilla. Ja muutenkin nämä omat neljä kohtaa ei ole kait silleen "pakko saada" enkä voi sanoa himoitsevani niitä. Sana ei jotenkin sovi minun suuhun. Ja omissa haaveissa tuntuu olevan joukossa tällaisia ei-materialistisia asioita, joihin sana himo ei oikein natsaa. Tai tuntuisi hullunkurisilta yhdistää niihin himotuksia. No katsokaa vaikka kohta yksi! :D

1. Maalausinspiraatio

Tämähän minulla on jo jollain tasolla päällä, mutta toivon kovasti, ettei se katoa nyt minnekään! Maalaaminen on tosi mukavaa puuhaa ja siitä hyvä harrastus, että se on helppo ottaa esiin kotona silloin kun sopivalta tuntuu. Maalaan akryylimaaleilla, jotenka työtä voi jatkaa uudelleen myöhemminkin. Toki maalaukseen tarvitaan aikaa, eli en voi tässä lasten kanssa tosta vaan uppoutua työhön, koska lapset nyt vaatii oman huomionsa ja sillä aikaa akryylimaali muuten kuivahtaa äkkiä pensseliin muoviksi.

Muotokuvamaalaus inspiroi tällä hetkellä, kuten taas kamerapuolella inspiroinut jo pitkään muotokuvaus/potrettikuvaus. Maalaus olkoon ennenkaikkea minulle harrastus joka tuottaa iloa!

2. Mukavat juhlat isosiskolle

Esikoisen 4-vuotissyntymäpäivä lähestyy ja meinaamme ensimmäistä kertaa kutsua oikein lapsivieraita. Tätä varten tulisi miettiä tarjottavia, koristeluita ja ehkä joku yksi ohjelmanumero. Joku muu kuin onginta, jossa annetaan kotiinviemisiksi jotain tarpeetonta krääsää. Onko muuten ideoita ohjelmanumeron suhteen? Pääasiana olisi saada isosiskolle mukava muisto ja ihana päivä, kavereita kylään ja iloista yhdessäoloa. Tyttö on jo aika kauan luetellut keitä kaikkia tahtoo juhliinsa kutsuttavan, millainen kakku olisi kiva, mitä laitetaan päälle, itse satuin jo väkertämään yhden kivan multimediakutsunkin, joka vielä odottaa lähettämistä.

3. Verhot olohuoneeseen

Projekti olohuoneesta kotiteatteri on loppusuoralla. Seinissä on uusi väri. Tykki on kotiutunut itse väkerretyn hyllyn päälle ja vastapäisellä seinällä komeilee itse tehty skriini. Leffojakin on jo katseltu. Olohuone pitäisi vaan viimeistellä yksivärisillä pimennysverhoilla, joiden päälle tulee vielä sisustusverhot. Eli verhot jotka sitoo tämän olkkarin ulkoasun kohdilleen. Haluaisin mieluusti mustat tai tumman harmaat verhot, joissa on suuria kuvioita. Kuviotu kangas voisi olla kiiltävää/näyttävää, mutten halua selalista ornamenttikuviota. Näillä kriteereillä olen etsinyt ja etsinyt, mutten ole ainakaan perusliikkeistä vielä sopivia verhoja löytänyt. Mua pelottaa joudunko mennä kangaskauppaan, ja mikä pahinta, joudunko mä ompelemaan ne verhot itse!!!

Tämmöiset olis aika hyvät:

Kuva täältä.

4.Tavaran vähentäminen

Oikeasti oli aika vaikeaa keksiä vielä neljättä. No toki tulihan sitä mieleen kaikenlaista härpäkettä jota olisi kiva saada, mutta en kai ihan oikeasti tarvitse juuri nyt mitään. En kenkiä, en laukkuja, en huiveja, niitä jo löytyy kaapeista ihan hyviä klassisia malleja, joilla on vielä käyttöikää. Takinkin menin jo ostamaan. En tarvitse uusia merkkituotteita itselleni onnea tuomaan. No voisinhan aina haluta paremman kameran, mutta rehellisesti sanoen ei nyt tarvitse uutta, olen tosi tyytyväinen nykyiseenkin jonka käytössä luulen vielä olevan opittavaakin. Lomamatkakin aina kelpaisi, mutta jotenkin tällä hetkellä nautin Suomen vaihtelevista vuodenajoista ja odottelen hiljalleen innolla jo talvea ja joulua (ja en tiedä tuntuu ahdistavalta ajatukselta lähteä 4veen ja vauvan kanssa reissuun, lentokonematka, kaikki rattaat yms. tavarat, liikkuminen ja sen hankaluus, jostain syystä se kaikki ei houkuta juuri nyt). Mutta se mikä tuntuu vaivaavan, on tavaran paljous. Saisin varmaan paljon iloa siitä, että karsittaisiin tavaraa rankalla kädellä, olis esim. siivoaminenkin helpompaa. Lähtisin siis mieluummin ensin heittämään nurkista kaikkea turhaa painolastia pois, ennenkuin himoitsen taas jotain uutta. Tämäkin projekti meillä on aluillaan, vaan jatkaa sitä pitää edelleen. Less is more!

Olihan siellä pari vähän materialisitistakin toivetta! :)

Mutta laitanpa haasteen eteenpäin seuraaville, :

Raparperityttö blogista Nyt kun olet siinä

Jenna blogista Siksi mä rutistan sua

toivottavasti ei tule teille jo toista kertaa tämä haaste, tuntuu jo niin monilla käyneen tämä :)

Kurkistus maalaustyöhön

2011-10-19T11:23:00.001+03:00

Edelleen kesken. Värimaailmaan lisää lämpöä, pieniä anatomisia muutoksia, tausta vielä haaleammaksi ehkä...